Idan tarina

Osa 6: The End

2010-07-20T13:01:01+03:00

Hello hyvät lukijat! Tämä onkin sitten viimeinen osa ja it's very boring... :) Loppu ei ole mitenkään hirveän hyvä mutta joskus sitten ehkä tulee uusia tarinoita.. ;) Kiitos kaikille jotka jaksoivat seurata tätä tarinaa ja extra kommentit!!! ;l

____________________________

Uuden kämppäni vuokra maksoi omaisuuden. Siksi katsoin ensimmäisenä työpaikkoja. En löytänyt mieleistäni.

Siispä päätin hankkia kämppiksen. Hän maksaisi puolet vuokrasta ja minulle jäisi luppoaikaa töiden lomasta, kunnes edes saan niitä.

Uuden kämppikseni nimi oli Antero joku. Sukunimeä en muistanut katsoa, koska hän oli kuvassa niin namu:)

Ensimmäisenä aloitin kuntoilun. Voi olla rankkaa kantaa kauppakasseja kolmanteen kerrokseen.

Antero luki päivän lehden. Antero on muuten yläasteen opettaja, ihan mukava ammatti hänellä. Onneksi ei minua opettanut koskaan.

Odotin luuri kädessä että isä soittaisi minulle ja pyytäisi anteeksi törkeää käytöstään. Jospa saisin muuttaa takaisinb kotiin.

Odotin tunnin, mutta isä ei soittanut. Toivoni alkoi huveta. Joutuisin jäämään tänne.

No, ei minulle tylsää tullut. Ensi töikseni pyysin Anteroa poseeraamaan että saisin hänestä taulun tehtyä. Antaisin sen Anterolle myöhemmin.

Vatsani alkoi kurnia. Aloitin hampurilaisten valmistamisen. Toivottavasti Anterolla on nälkä.

Nyt tämä ruuanlaitto jo onnistuukin. Minultakin.

Kyllähän se Anterokin tuli syömään. Hän on ihan mukava tyyppi. Ikävöin kyllä välillä Johania. Jotenkin vaan en yhtä paljon..

"Pidätkö sinä lumisateesta? Minusta se on todella kaunista." Antero aloitti keskustelun.

"Piudän myös pilvisistä päivistä. Silloin aurinko ei paista liika eikä liian vähän."

"Se on kyllä totta. Kukaan muun ei ole koskaan ennen huomannut sitä!"

"Yöt ovat kyllä parhaita!" toivottavasti Antero ei tarkoittanut tuota niin että seurassa on nainen. (tai mies. Yäk)

Sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. Huomenna en kyllä jaksa raahautua kouluun.

Anterokin meni nukkumaan. Hänellä olisi töitä.

"Huaah" kylläpäs viime yönä näin ihan kummallisia unia. No päivä olisi parempi.

Aamiainen on päivän tärkein ateria. Mitähän sitä söisi?

Räiskäleet olisivat hyviä. Paistampa pari.

Hhmmm. Ihana tuoksu.
Tuleekohan Antero ollenkaan aamupalalle? Ettei olisi jo lähtenyt töihin.
"Päivä on aurinkoinen, mutta idässä saattaa esiintyä pilviä. Muistakaa karh.... klik"
"Olen kyllästynyt koko saareen! Häviän haas... klik"
"Tilaa pizzasi numerosta 439 5... klik" Todellista kanavasurffailua!

Kuntoilu ei ole pahitteeksi. Aamujumppa alkoi juuri.
"Huh huh"
Tulipas hiki. Suihku virkisti kummasti. Toivottavasti olisin hyvässä kunossa!
Päätin kokeilla ompelukonetta. Tein pikkuruisia patalappuja.
Ja tuon nallen tuolla nurkassa. Ulkona satoi.
Otanpa tämän nallukan syliin.
Maalaamisesta on tullut suurin intohimoni. Aivan säteilen kun maalaan!
Tänään on syntymäpäiväni. Kohta olisin jo aikuinen ja pääsisin kunnon töihin.
"Hhhmm, tulisipa minusta joskus ammattimainen juhlavieras."
Ja niin sitten puhalsin kynttilät sammuksiin.
"Jeee! Teinielämä on ohi!"
Antero kannusti minua innoissaan. Kerrankin joku piti kasvamistani tärkeänä.
Olin aivan innoissani. Tästä ei elämä parane.
Tulipas minusta nätti.
Tässä minä olen muodonmuotoksen jälkeen.
Kakku oli todella hyvää. Tulkaa maistamaan!
Oloni oli jotenkin tyhjä. Ensimmäiset synttärini ilman kumpaakaan vanhempaani.
Päätin mennä nukkumaan. Tarvitsisin lepoa "rankan" päivän jälkeen.
Aamulla nousin pirteänä kuin peipponen. Kello oli 04.20 herätessäni. Ulkona oli pimeää ja hiljaista.

Ehkä jo aikuisena ruuanlaitto onnistuisi minulta. Tuoksu oli hurmaava.
Antero ei tullut syömään. Ehkä nukkui vielä.
Minä sen sijaan santsasin jo.
"Ei, en tule opiskelemaan maantietoa kanssasi Alexandra. Minun täytyy etsiä itselleni töitä."
"Aivan niin. Se olisi ollut hyvä idea, mutta minä olen jo aikuinen. Eivät he olisi minua lukioon enää hyväksyneet."
Alexandra on niin mukava tyttö. Voikun olisin käynyt koulujua niin tietäisin yhtä paljon kuin hän.
Turha sitä on enää murehtia. Maalaaminen piristää aina ja eritoten pellet. Maalasin siis pellejä.
Olihan niitä töitäkin etsittävä. Palkka ei juossut, joten töitä oli hankittava.
Lähetin Johanille vähän sähköpostia. Ehkä voisimme tavata lähipäivinä.
Jos mielin haluamaani työhön, minun on kasvatettava kuntoani. Onneksi se ei ole ongelma.
Ompeleminenkin on mukavaa. Säteilen aina tehdessäni jotain luovaa.
Olin todella väsynyt. Kävin jo 19.25 nukkumaan.
On turhauttavaa nousta viisi yli puolenyön. Olisimpa käynyt myöhemmin nukkumaan.
Kuuma kylpy tekisi nyt terää.
"Pidätkö sinä Antero verhoista? Voisin ommella sellaiset."
"Älä tee sitä. Ikkunoista näkee paremmin ulos kun ei ole verhoja."
"Se on kyllä totta.."
Televisiosta ei tule nykyisin mitään hyviä ohjelmia. Pelkkää teho-osastoa.
Töitä ei taaskaan löytynyt. Pitää vain jatkaa etsimistä.
Johan oli vastannut viestiini. Luin viestin ja menin...
Laskuja maksamaan. Ne olivat todella todella myöhässä.
"Ai uudet laskut? Tämäkin vielä."
"Minun täytyy löytää töitä ja nopeasti."
Minun oli pakko ottaa torkut. Nukuin huonosti viime yön ja nyt olin aivan poikki.
Ruokailu piristäisi. Päätin laittaa juustoleipiä.

Antero ei taaskaan tullut syömään.
Heti kun pääsin sisälle, tuli jo hämärää. Painuin sitten pehkuihin, väsynyt kun olin.
Antero tuli juuri yli töistä kun menin aulaan. Jälleen kerran puoliltaöin.
"Olet sä nähnyt sen naapurin pojan. Se käy joka päivä koulussa myymässä pipareita. Liikuttavaa."
"Mutta sinähän et sitä tekisi. Olet jo niin iso mies."
Antero heilautti minut toisella puolelle ja halasi minua hellästi.
Ja heti halauksen jälkeen hän suuteli minua. Sydämmeni alkoi pamppailla. Olinko rakastumassa? Jo toiseen mieheen.
Välikohtauksen jälkeen Antero siirtyi kuntopyörän luo. Hän piti kuntoilusta.
Minä taas meni takaisin nukkumaan. Olin lopen uupunut ja jännittynyt.
Toivottavasti saan nukuttua.
Olin aivan kuumissani. Minun oli pakko mennä suihkuun.
Unohdin vessan oven auki, ja ajattelin koko ajan Anteroa. Tunne oli aivan sama kun tapasin Johanin.
Vihdoinkin löysin töitä. Elämä alkoi jälleen hymyillä minulle.
Tekeepäs mieleni hirmuisesti juustoa.
Kone kiinni. Tänään olisi vapaa-aamupäivä.
Voisin laittaa Anterolle ja minulle vähän ruokaa.

Söin yksikseni koska Antero sanoi ettei hänellä ollut nälkä.
Ruuan jälkeen menin juttelemaan Anteron kanssa. "Hei Antero, pidätkö sinä korkokengistä?"
"Minä pidän enemmän sinusta."
"Grraauuhhh!" "Antero! Tu on aivan sopimatonta! Naapurit kuulevat!"
"Anteeksi."
Menin taas kylpemään illalla. Lämpö oli vastustamaton.
Lämpö myös väsyttää minut ainakin. Lähdin höyhensaarille.
Sillä välin Antero vastasi puhelimeen. Siellä oli Johan.

"Anteeksi, mutta tunnenko sinut? Haloo? Onko siellä ketään enää?!"
"Olen vain sairas nalle. Sinun täytyy parantaa minut halimalla" Antero pelleili.
Voi ei! Taas kerran onnistuin pilaamaan aamiaisen.
Nyyh.
Ja eikun vain maalaamaan.
Sitten hetken päästä minun piti lähteä...
...Töihin! Nyt palkka rupeaisi virtaamaan.
Myöhemmin aamupäivällä pääsin töistä ylennyksen kera kotiin.
Vatsani kurni. Ruokaa oli parvekkeella jo valmiina.
Jami! Osasipa olla hyvää.
Antero huuteli minua korjaamaan vuotavan hanan. Hän itse luuttusi lattian.
Minun piti taas lähteä töihin.
Huoltoasemalle myyjäksi.
Rupesin maalaamaan jälleen kerran.
Ja rupesin maalaamaan uutta kuvaa Anterosta koska hävitin vahingossa edellisen.

Minun piti lopettaa kesken koska puhelin soi. En edes tuntenut soittajaa.
Ja ruoka joka oli uunissa syttyi palamaan.
"Pulitalo! Eikun tulipalo!"
Ja luuttuamaan.
Pannukakkuni paloivat pohjaan. Väsytti kaameasti.

"Hups! Taisin torkahtaa."

"Yäk. Ompa pahaa."
"Hei hei kulta. Lähden kaupungille. Tulen töiden jälkeen kotiin."
Antero on niin ihana.
Tadaa! Keittiö kalusteet ovat vaihtuneet.
Ruuaksi söin kanasalaattia.
Ja aamiaiseksi söin..
... munia ja...
...pekonia.
Olohuoneessakin kävi remppamies.
Kukahan lie tuokin oli.
Oveen koputettiin.
Menin avaamaan.
O-ou. Vuokraisäntä.
"Annapas nyt ne vuokrarahat tai ulosmittaan talosi."
"Johan!"
"Olen kaivannut sinua."
"Oletpas sinä kasvanut. Olet todella kaunis!"
"No jaa. Ehkä."
"Sinä taas et ole muuttunut yhtään."
"Kukas tuo on tuossa maalauksessa?"
"Ei kukaan Johan. Älä välitä siitä."
"Naapurissani asuu typerä mies. Hän käy joka päivä ovella."

________________________

Mitenköhän Ida näistä selviytyy? Toivottavasti tykkäsitte. Ehkä joku päivä kirjoitan vielä uudelleen. Idan elämä alkaa palailla normaalin neidon elämäksi. Kiitos kaikille lukijoille! Kommentteja ja extra paljon!

Mirana

Osa 5: Älä unohda puhua asioistasi

2010-07-04T20:20:01+03:00

Heippa taas kerran!! Uusi osa tulikin aika nopsasti. Tämä onkin sitten pikkaisen pidempi kuin edellinen, joten lukijat, KOMMENTTEJA!!

__________________________

Uuh! Kuka muka voi jaksaa koulua. Se on maailman tylsin paikka! Onneksi päivät eivät ole pitkiä.

Olin suunnitellut jo eilen mitä tekisin tänään. Yksi: Kosta isälle hänen aiheuttamat murheeni....

Soitin nopeasti yhden puhelun..

Klik. "Toivottavasti hän tulee nopeasti.

Onneksi Johan tuli nopeasti. Häntä oli aina yhtä ihana halata.

Lalatilaalalalaa!! Kovin romanttinenkin hän oli.

"Mennään sisälle. Minä laitan meille vähän ruokaa.." "Hyvä on."

Päätin laittaa vähän chili con carnea. Se olisi takuulla hyvää.

"Eikö olisikin kivaa olla ohjusten ampuja. Minusta se olisi siistiä!"

En vastannut mitään. Minusta oli vain mukava katsella kun Johan söi.

"Toivottavasti se tyttö ei ole tekemässä mitään typeryyksiä."

Sillä välin minä ja Johan olimme menneet puuhastelemaan jotain hauskaa. Harmi vain kun isä sattui näkemään sen...

"Miksi sinun piti tulla pilaamaan iltani. Olisit pysynyt siellä töissä."

"Kuulepas neitiseni. Sinä et pelehdi tuon miehen kanssa missään vaiheessa enää koskaan! Sinä et ole aikuinen!"

"Pyh, minä teen mitä haluan."

En jaksanut kuunnella isän saarnaa. Menin vain nukkumaan hyvästeltyäni Johanin.

Ulkona vain satoi vettä. Ja joku oli käynyt kaatamassa roskapönttömme.

Nousin taas kerran puhelimen pirinään. Kukakohan siellä tähän aikaan soitteli.

"Emme osta mitään. Nyt on aamuyö!"

Lopulta se aurinkokin pilkisti. Olin aivan hikinen. Isäkin taisi huomata sen kun käski minut suihkuun.

Yhtäkkiä minulle tuli hirveän huono olo. Minun oli pakko tehdä vähän lähempää tuttavuutta vessanpyttyyn.

"Uh, mikäköhän minulla on."

Päätin soittaa Alexandralle. Hänen kanssaan oli aina mukava jutella. Kouluunkaan en kipeänä voinut mennä.

"Heippa! Mitä kuuluu?"

"Ai uusi tuttava? Naapurissa? Tappelitte!? Alexandra!!"

"Ai? Hän siis aloitti. Omituinen tyyppi.. Minun täytyy nyt lopettaa. Moikka!"

Alexandra oli kyllä tosiaan välillä vähän kummallinen.

Puhelun päätyttyä rynnistin jääkaapille. Mitähän sitä söisi taas kerran.

Jogurtti olisi hyvä, koska se ei ole niin täyttävää.

Ja vähän hedelmiä päälle.

Nami!

Tämä ruoka ei myöskään kärähdä laittaessa.

Mussun mussun.

Päätin katsoa vähän televisiota. Sieltä ei tullut mitään hyvää ohjelmaa.

Illalla joskus yhdentoista maissa menin ylös. Minun pitäisi mennä nukkumaan.

Keskellä yötä nousin hirveään mahakipuun. Olikohan minulla ripuli.

Ei, se ei ollut ripuli. "Apua! Olen raskaana!"

Toivottavasti se oli vain painajaista.

Aamulla noustessani huomasin että se ei ollutkaan painajaista. Olin todella raskaana. Mitä jos isä huomaisi?

Minun täytyi vain laittaa liian pienet vaatteet jotta mahaa ei huomaisi. Menin vain muina miehinä maalaamaan. Vai pitäisikö sanoa muina naisina?

Aamiaiseksi päätin syödä räiskäleitä.

Tällä kertaa ne eivät palaneet.

Maalaus oli vieläkin kesken. Se piti maalata loppuun.

Myöhemmin Alexanda tuli kylään.
"Alexandra, pystytkö pitäämään salaisuuden? Minulla nimmitäin olisi sellainen." "Totta kai! Kerro mikä mieltäsi painaa."
"No, kun katsos. Nyt on niin, että minä olen raskaana, enkä tiedä yhtään mitä tehdä. Osaisitko auttaa?"
"Pulmasi on pieni. Pulmistasi isoin on, miten isäsi suhtautuu. Ota ihan rauhallisesti, kaikki järjestyy." "Rauhallisesti? Oletko ihan varma?"
"Onko Johan sen vauvan isä?" "Juu, onhan hän."
"Kiitos avusta Alexandra. Olet paras ystäväni."
"Eipä tuo mitään."
Menin sisälle maalaamaan. Se voisi hyvinkin auttaa selvittämään ajatukseni. Puhelin tosin keskeytti touhuni.

"Ai hei Johan. Pitkästä aikaa.."
"Emme me kyllä nyt oikein voi tavata. Kuulemiin!"
Klik
Menin sänkyyn ajatusteni kierrellessä päätäni. Mitä minä sanoisin Johanille.
Sillä välin ulkona isä oli päättänyt iskeä erään naisen kadulta.
"Sinä olet todella kaunis." isä sopersi. "Ai niinkö? Kiitos." Nainen seisoi varautuneesti isän edessä.
"Haluasikos neiti tulla katsomaan taloa sisältäkin?" isä kysyi aivan typeriä kysymyksiä.

"Olette niin kaunis. Ja kätenne on suudeltavan sileä." "Oih, ei teidän tarvitse leperlellä minulle." nainen kikatti.
"No, jos ette halua..."
Isä haki äidin vanhan takin naiselle. Hänelle oli tullut kylmä. Auttoikohan hieronta?

Sitten isä sujautti suukon naisen huulille. "Olette niin kovin romanttinen.."

"Voi herra hyvä, en minä ole tämän arvoinen." nainen höpötti.
Minulla oli nälkä. Jääkaapilta varmaan löytyisi jotain.
"Nyt neitiseni, sinä tulet käymään sisällä."
Onneksi isä ei ohi kulkiessaan huomannut mahaani. Se oli taas kasvanut.

"Kultaseni, olet oikein kaunis tänään." isä leperteli.

"Se lurjus! Kehtaakin iskeä jonkun suoraan kadulta kumppanikseen!!"

Aamuaurinko nousi ja samalla isä oli tehnyt temppunsa, mitä aikoikin.
"Ja sitten vain syömään."
Kun katsoin naista tarkemmin huomasin, että hän oli Alexandran äiti. Ettäs isä kehtasikin.
Olin juuri mennyt huoneeseeni kun isä tuli raivoamaan minulle mahastani. "Kuulepas tyttö! Miksi olet noin lihava? Vai oletkos sinä kenties raskaana?
"Jälkimmäinen vaihtoehto täsmää." "Sinä et kykene vielä mitään vauvaa hoitamaan! Vauva jää tänne ja sinä häivyt! En kestä si9nua enää silmissäni!"
"Sitten se on hei hei vauvan syntymän jälkeen!"
Isä meni vielä uuden "hempukkansa" luo. Miksi hän on aina niin jääräpäinen.
Lopulta isän ystävättären oli aika lähteä.
Äitikin tuli kylään. "Äiti, minä olen raskaana. Tuetko sinä minua vai oletko isän puolella?"
"Minun mielestäni on mukavaa että otat vastuuta. Sinusta on tulossa aikuinen."
"Muttakun i8sä aikoo takavarikoida vauvani! Minun pitää muuttaa pois!"
"Vai niin hän aikoo tehdä! Sinun täytyy pitää puoliasi!"
"Otat vain vauvan mukaan jos rahkeesi riittävät, ja muutat pois."
"Selvä, mutta minun pitää nyt vastata puhelimeen."
"Halloota!"
"Johan, minulla on nyt kiire! Jutellaan joskus myöhemmin."
Äiti oli ruvennut pöyhimään sohvatyynyjä.
Minun oli pakko mennä nukkumaan. Olin aivan poikki.
Illalla nousin ylös ja suunnistin maalaamaan. Vatsaani rupesi polttelemaan hirveästi.

"IIIJAAAAUUUUU!!!!!
"Nyt se tulee!"
"Heippa pikkuinen! Kuinka sinä jaksoit noin paljon kipua aiheuttaa?"

"Hei hei pikkuinen!" Minun pitää nyt mennä, mutta minä en voi ottaa sinua mukaan. Olen pahoillani."
Niin minä sitten lähdin kotoa. Uusi koti ja uusi elämä odottivat. Vanhaan en enää palaisi.

"Kerrankin hän uskoi minua eikä väittänyt vastaan" isä myhäili. (Vauva oli muuten poika.)

Seuraavana aamuna olin jo uudella kodillani. Täältä alkaisi minun uusi elämäni.

______________________

Siinä oli se osa. Toivottavasti tykkäätte ja sitten seuraava osa tulee vasta ainakin kahden viikon päästä koska olen lomalla hetken. Kommentteja!

Mirana

Osa 4: Riidan alkuja

2010-07-01T16:39:01+03:00

Heippati hei! Tässä olisi uusi osa. Toivottavasti tykkäätte ja kommentteja!!

Mirana

_____________________

Oloni oli todella nälkäinen. Koska muutakaan tekemistä ei ollut, päätin mennä syömään jotain.

Kerrankin ruoka ei kärähtänyt. Nyt sitä olisi mukavampi syödäkin.

Nami nami...

Kai te kaikki jo tiedättekin, että ruuan jälkeen on hyvä maalata. Silloin saa parempia inspiksiä.

Mutta älkää toki unohtako laskuja. Niitä ei sovi jättää maksamatta.

Sisälle kun kerta olin menossa, niin lehden voisi samalla kertaa napata luettavaksi.

"Belladonnaan on avattu uusi ulkoilmakylpylä. Sitä voisi käydä katsomassa."

"Mmmm.." isä mutisi jotain vastaukseksi.

Puhelin soi. "Ai hei Johan. Totta kai! Kuulostaa hauskalta."

"Ai niin. Huomenna on koulua. En taidakkaan päästä. Hyvä on, nähdään aamulla!"

Klik.

Kello oli nopeasti mennyt yli kymmenen. Minun oli siis aika mennä nukkumaan. Huomisesta tulisi mukava päivä.

Kroooh pyyh

Aamulla nousin jo aikaisin. En vain saanut nukuttua pidempään.

Kipitin rappuset alas ja suoraan jääkaapille. Mitähän ottaisin aamiaiseksi...

Munakas tuoksui todella hyvälle. Toivottavasti se ei nyt palaisi.

Ja taashan se ruoka kärähti. Oli siinä sitten syömistä.

En myöskään halunnut näyttää tyhmältä kun Johan tulisi hakemaan minua. Hampaissa taisi olla jotain ruuanjäämiä.

Kai normaali asu kelpaisi. Muutakaan ei ole, joten saakoot kelvata, mutta vain tämän kerran.

"Oihh, en jaksa odottaa että Johan saapu."

Johan olikin lähettänyt taksin minua hakemaan. Istuin jännittyneenä etupenkille.

Johan oli päättänyt viedä minut siihen uuteen ulkoilmakylpylään.

Heti ensimmäisenä kokeilin kuumaa lähdettä. Siinä oli todella mukava istua.

"Eikös sinusta olisikin mukava vain muuttaa tänne Belladonnaan, eikä vain aina matkustella rentoutumaan kylpylöihin?"

"Aaah, että tekee hyvää."

Sauna houkutteli minua kaikista eniten. En ollut koskaan ennen käynyt saunassa, joten nyt olisi jo aika kokeilla.

"Huhuh kun on kuuma...."

"Kiitos Johan että toit minut tänne. Tämä on aivan upea paikka!" "Eipä tuo mitään. Sisäänpääsymaksua ei ole.."

Meressä uiminen oli eksoottisen erilaista kuin uima-altaat. Tänne pitäisi rakennuttaa enemmän uimarantoja.

Spilsh spolsh...

"Hei Johan, näetsä tuon läskin naisen tuolla kauempana? Vähänkö se on ruma..." "Ei kai nyt hän niin ruma ole?"

Aika kului nopeasti. Minulla oli tylsää (ihme ja kumma kyllä) joten päätin pamauttaa käyntiin tyynysodan.

Kylläpäs uinti rupesi ramaisemaan. Onneksi rannalla oli palmuihin kiinnitetty riippumatto. Siinä oli mukava levätä.

"Tulepas Johan vähän tänne..."

Rrrrrrniiiiiiiuuuuuuuu........
Riippumatossa oli kiva myös vähän riehua.
"Kuti kuti Johan!" "Iik, ei saa!"
Tänne samaan lähteeseen minä lopulta sitten taas päädyin. Olisi rannalla ollut hierontapöydätkin, mutta hierojat eivät suostuneet hieromaan näin nuoria.
Iltahämärissä lähdimme Johanin kanssa kotiin.
Seuraavana aamuna oloni oli suoraan sanottuna väsynyt. Nukuin todella huonosti, koska olin aivan pirteä nukkumaan käydessä.
Sillä välin isä oli huomannut kuistille ilmestyneen ruusun...
"Kuules Johan. Oletko sinä ollut trefeillä tyttäreni kanssa?"
"Hän on alaikäinen. ALAIKÄINEN! Kannattaa suosiolla jättää hänet rauhaan. Hän ei ole sinun pomputeltavissa."
Klik..
"Huih! Älä säikyttele minua noin isä!" "Kuuntelitko sinä salaa minun puhelin keskustelujani?!"
"Äh, enhän minä... Satuin vain juuri tulemaan huoneestani." "Kuulepas tyttö. Sinä et enää tapaile kertaakaan Johania. Tuliko selväksi?"
"Mitäh! Mistä sinä sellaista sait päähäsi älä sinä yhtään usko Johania. Hän valehtelee!!" "Jaa, sinäkö et sitten yhtään?" isä kysäisi ja lähti alas.
Minä olen innostunut lähiaikoina kovasti rakkausromaaneista. Niissä on ihanan kutkuttavia käänteitä.
Kun astuin ulos huomasin että äiti oli tullut käymään. Lähemmäs mennesäni, huomasin että äiti ja isä riitelivät.
"Miksi minä en muka saa tulla tapaamaan omaa tytärtäni?! Mikä sinä olet minua estämään!?"
"Sinä et päästäisi häntä ulos edes kaapista! Pitäisit hänet sisällä lukkojen takana!"
Osuin juuri takaisin paikalle kun isä viskasi vesi-ilmapallon äidin naamalle.
Lähdin pois, mutta jos olisin jäänyt, olisin huomannut että äiti piti isän tempauksesta.
"Sinä et tiedä edes miten kolmion pinta-ala lasketaan! Voit häipyä täältä!"
Äiti ja isä seurasivat vielä minua sisälle, joten minun oli pakko mennä riitelyä pakoon yläkertaan. En kestänyt kuunella.
"Miksi, miksi juuri minä?!"
"En kestä katsoa kun he riitelevät, nyyh.."
Mutta tällä kertaa isä meni aivan liian pitkälle. Hän kutsui vanhan naapurimme kylään ja rupesi äidin edessä hurmaamaan häntä.
"Hei, tyttö! Olen kuullut että kumpikaan vanhemmistasi ei pidä sinusta. Onkos se totta vai oletko niin tyhmä kun kuvittelen?"
"Ettäs kehtaat! Et edes purkanut avioliittoa ja rupeat vikittelemään toisia "hempukoita"! Luulin että lähdit pelastaaksesi avioliittomme!"
"Minä vihaan sinua Jochen Heinze!"
"Olen pettynyt sinuun isä. Kuinka sinä saatoit hylätä äidin?"
"Minäkö? Hänhän se minut hylkäsi." "Älä valehtele!"
"Enhän minä valehtelekkaan.Luulisi sinun jo tajuavan sen."
"Miten minä muka voisin uskoa sinua..."
"Kuulepas sinä voisit mennä jonnekin yöksi, koska minä en sinua ilmeisesti kestä."
"Ettäs kehtaat! Minä olen ihan kotona."
"Älähän nyt viitsi."
"Menehän nyt nukkumaan. Huomenna sinä menet taas kouluun. Kuulin ettet ole käynyt siellä melkein ollenkaan."
Käsky kävi. Minun piti siis mennä nukkumaan, kun isä käski.
En ollenkaan olisi halunnut mennä nukkumaan, mutta aamulla pitäisi olla virkeä.
Aamulla nousin jo kuuden aikoihin. Kohta pitäisi mennä kouluun. Ei yhtään huvita....
"Tuut tuut!" koulubussi tuuttasi. Minun aikani lähteä.
"Yyh, kaikki tuijottavat minua...."
"Heippa kisu. Mistäs sinä tulet?"

_____________________________

Siinä oli se osa sitten. Vähän lyhyehkö, mutta kirjoitin mielestäni ihan hyvin. Toivottavasti tykkäätte!! Kommentteja kiitos.

Mirana

Osa 3: Uusi tuttava

2010-06-22T12:04:01+03:00

Heippa! Tässä olisi taas uusi osa luettavaksi. Nyt sitten vaihdan ne lainausmerkit :) ja koitan saada sen sitten se teki sitä ja tätä jutun pois. Toivottvasti tykkäätte! Ja kommentteja kiitos...

_______________________

Oloni oli ihan kummallinen. Miksi isästä oli niin hirveää, että hiukseni olisivat ruskeat. Mistä se johtui? Toivottavasti saisin sen selville, koska en aina haluaisi tanssia isän pillin mukaan.

Isäkin oli väsynyt, joten hänkin meni nukkumaan. Mutta mistä tuo tyytyväinen ilme, sitä en tiedä.

Heräsin jo kello 4. Vatsani kurni, joten ajattelin että minun olisi parempi mennä syömään. Aamulla alkaisi lukio.

"Vautsi!" hihkaisin ja jatkoin "ulkona sataa lunta.". Isäkin oli näemmä tullut jo alas kuntoilemaan.

Aurinko paistoi kirkkaasti paksulle hangelle. Nälkä tosin yllätti minut taas ja päätin mennä syömään vielä kupillisen muroja.

"Mitäs minä oikein laitan päälle.." mietin. Minulla olisi vain hetki aikaa, koska koulubussi tulisi aivan kohta.

Jos olisin nopea, ehtisin bussiin vaikka nyt vielä petiä olin petaamassa.

Pihalta kuului autojen ääntä. Pian kuului myös "tuut tuut". Isä lähti töihin joten päättelin koulubussin saapuneeksi.

Koitin vielä kasvattaa vähään itsetuntoani poseeraamalla peilin edessä ennen kuin lähdin.

"Tää on sit niinku just hyvä." ajattelin mielessäni ja lähdin koulubussille.

Koulubussi olikin jo mennyt. Onneksi isä oli sanonut, että voisin käydä naapurista pyytämässä kyytiä, jos joku päivä meinaisin myöhästyä. Siispä tuumasta toimeen.

Menin koputtamaan naapuritalon oveen. Toivottavasti talon asukas olisi kotona.

Sisällä minua vastassa oli kohmeessa oleva mies joka esitteli itsensä Johan Ruosteeksi. Hauska nimi, en voi muuta sanoa.

"Hei voisit sä viedä mut kouluun, ku mulle kävi vähän hassusti. Koulubussi jätti mut kyydistä. Omistat sä autoa?"

"No voisinhan minä sinut viedä, mutta kun en omista autoa. Olen kovin pahoillani." "No, eipä tuo mitään, koulupäivä jää nyt väliin." vastasin harmistuneena. Ei kai nyt yksi kotipäivä maailmaa kaada.

Päätin olla hyödyksi ja siivoilin koko päivän kotona. Illalla laitoin jopa itse ruokaa minulle ja isälle. Isälle en tosin kertonut kotipäivästäni.

Nukkumaan käydessäni ajattelin yhä Johania. Oloni oli kummallinen. Mikäköhän minulla oli.

Minun oli pakko nousta ylös ja mennä alakertaan. En vain kerta kaikkiaan saanut unta ajatuksiltani.

Menin katsomaan televisiota. Sieltä tuli joku ihme romantiikka elokuva. Ihan typerää lässytystä, mutta samalla niin houkuttelevaa.

Päätin mennä puhumaan asiata Johanin kanssa. Ehkä voisin kertoa hänelle, että ajattelen ihan tyhmiä asioita enkä saa nukuttua. Isää en viitsinyt herättää.

"Ai hei Ida, tule sisään." Johan toivotti minut tervetulleeksi. Juttelimme hetken ja sitten hän sanoi, että voisimme mennä lepäämään hänen makuuhuoneeseensa.

"Hei kuule, tunnetko paljon ihmisiätäältä Belladonnasta? Minä en tunne melkein ainuttakaan." Johan kertoi. Olin niin poikki etten jaksanut vastata.

"Kuule, käy vaihtamassa jotain mukavampaa päälle ja käy vaikka nukkumaan jos sinua väsyttää. Voit nukkua tässä."

Kävin vaihtamassa vaatteet ja tulin takaisin. Jostain syystä Johan oli myös vaihtanut vaatteensa. "Minua ei oikein nukuta"

"Ei se mitään, voimme olla vain tässä....."

Ja vain hetkeä myöhemmin Johan suuteli minua. Nyt tajusin mitä oloni merkitsi. Minä olin IHASTUNUT Johaniin! Oliko tämä totta vai unta, sen olisin kovasti halunnut tietää...

Eihän siinä kauaa mennyt kun olimme jo kiinni toisisamme. Olin innoissani ja samalla peloissani. Olikohan tämä aivan järkevää.

Vähän ennen kello kuutta Johan kävi saattamassa minut kotiin. Olisin voinut pyörtyä onnesta.

Kävin varmuuden vuoksi suihkussa, koska Johanin käyttämä partavesi oli kovin voimakas tuoksuista. En halunnut isän huomaavan mitään.

Hipsin alas maalaamaan. Toivon että isä nukkui vielä kun tulin kotiin. Tahtoisin pitää asian salassa isältä.

En saanut ajatuksiltani rauhaa, joten minun oli pakko vain istua sohvalla. Miksi juuri minä? Tai miksi juuri nyt? Olin aivan ajatusteni lomassa.

Joten tadaa! Olin taas myöhassä koulusta ja päätin ryytää Johanin vielä kylään. Hän tuli ilomielin.

Minun piti vaihtaa vaatteet joten Johan sai tuijottaa seinää. Eipä hän kyllä yhtään vastaan pistänyt.

Juttelimme melkein koko aamun keskenämme kaiken laisista asioista kunnes Johan tuli aika lähteä. Minua harmitti kovasti, joten soitin vielä pari kertaa Johanille vielä iltapäivällä.

Nälkä yllätti minut jälleen kerran. Silloin minun oli pakko kiirehtiä syömään.
Isäkin tuli juuri kotiin. "Miksi sinä et minulle laittanut ruokaa, kovin epäkohteliasta." isä tokaisi ja meni yläkertaan.
Katsoin lehde4stä että televosiosta tulisi yksi lapsuuden ajan lempikomediaani. Se oli jälleen kerran hullun hauska. Ihanaa katsoa viihdyttäviä ohjelmia.

Ilta oli taas tullut ja tuli minun aikani mennä levolle. Tiesin jo tasan tarkkaan mitä tekisin huomenna. Olin suunnitellut kaiken etukäteen....
Ensimmäiseksi aamulla menin vaatekaapille. Hyllyt olivat täynnä vaatteita ja hengareissa oli pari kiinnostavaa asua. Niitähän voisi vaikka kokeilla.
"Tämä vaikuttaa lupaavalta.." . Tongin kaapin melkein ylösalaisin ennen kuin löysin etsimäni.
Seuraavaksi käännyin peilin luo. Tämä olisi vaativin osa, koska en ole hirmu taitava laittamaan hiuksia ja meikkiä.
Tadaa! Tässä minä olen uusissa vaatteissani ja kampauksessani. Kaapinpohjalta löysin yhdet vanhat korkokengät, hyllyiltä löytyi täydelliset legginsit ja hengärista aivan ihana tunika.
Vaihdoin myös vähän meikkiä, koska edellinen oli vähän tummahtava, mutta olen ylpeä itsestäni. Johanin ansiosta en elä enää kuin isän zombi.
Uusi päivä ja uudet kuteet. Päätin vaikka nyt aluksi vähän siivoilla, koska en ollut pariin päivään käynyt koululla. Ehkä isä ei saisi tietää siitä.
Aamupala oli vuorossa seuraavana. Kaapista ei löytynyt kuin muroja joten tyydyin sitten niihin.
Kesken kaiken kun olin maalamassa, huomasin isän tuijottavan minua. Hänen piti huomata vasta töiden jälkeen. Ai niin! Hänellä ei ollut tänään töitä. Unohdin kokonaan.
"Miten sinä saatoit! Sinä et tee täällä talossa mitään ilman minun lupaani!" isä raivosi. "Talo ei ole sinun, se on vuokraisännän. Ja minä vaihdan tyyliäni milloin haluan, ettäs tiedät!" Vastasin nipakasti isälle. Ei hän voi aina päättä kaikkea.
"Jos minä haluan, että et näytä äidiltäsi, niin sinä et näytä häneltä!" isä jatkoi. "Vai siitäkö kaikki johtui? Arvaappa mitä. Minä en ole Melanie!!!!" huusin raivoissani isälle.
"Miunä päätän aivan itse mitä MINÄ teen" sanoin vielä isälle ja..
..jatkoin maalaamista. En jaksanut kuunnella isää enää himpun vertaa.
Isä ei ilmeisesti enää jaksanut olla kanssani koska hän päätti lähteä lenkille. Mitäs piti minua pilkkanaan.
"Typerä tyttö...." hän mumisi ja lähti pihasta.
Sillä välin minä päätin kokeilla kuntopyörällä ajamista. Se tosin oli rankempaa miltä se näytti. Oikeaa rääkkiä.
"Ai mitä!" "Olen saanut maalauksen myytyä 500 000$?" "Laittakaa rahat heti Belladonnan orpokodille. Siellä niitä tarvitaan." Sain iloisen puhelin soiton joka yllätti minutkin iloisesti. Toivottavasti lapset orpokodissa ilahtuvat.
Saisnkohan toisenkin maalauksen myytyä. Se olisi hieno juttu jos mikä. Täytyy ainakin yrittää.
Valmista tuli. Toivottavasti se menee kaupaksi.
Maalatessa minut yllätti hirveä jano. Vesi oli kirkasta ja raikasta. Maittavaa etten sanoisi.
Minun kannataisi opiskella enemmän ruuanlaittoia. Se on mielenkiintoista.
Ilta tulla tuli taas. Unille nyt mennään vaan.
Hyvät unet nukkukaa, aamulla kun heräätte taas....
Aamu oli pimeä. Onneksi muistin pedata petini, että sinne ei menisi pölyä...:)
"Hei." "Ei, ei tämä ole muotitalo. Selvä, kuulemiin."
Kuntopyöräily on yksi uusista harrastuksistani.
"Kuulepas Ida. Me muutamme täältä pois. Et selvästikkään pysty keskittymään koulunkäyntiin täällä." isä taisi olla tosissaan.
"Voi ei Johan, minä joudun muuttamaan. Tulethan sinä käymään siellä, tulethan?" "Tottkai tulen. Älä huoli."

Tuossa on uusi talo ensin alhaalta ja sitten ylhäältä.
Ja siinä edestä.
Olin todella iloinen koska Johan tuli heti ensimmäisenä päivänä käymään luonani.
"Älä viitsi Johan, kaikki tuijottavat." supatin Johanin korvaan kun hänen hellyyden osoituksensa osoittautui vähän odotettua vakavammeksi.
"Hyvä on. Mennään sitten vaikka sisälle."
Eipä se sisälle meno näyttänyt auttavan. No, eipä se mitään. Minulla oli hauskaa.
Olihan se ihan mukavaa, en voi kieltää.
Kun isä tuli kotiin, meni minä laittamaan ruokaa minulle ja Johanille. Johan ja isä katsoivat peliä. "Eikös tuo olekin kiinnostavaa tuo amerikkalainen jalkapallo?"
"Onhan se ihan."
"Mitäs sinä pidät rahasta?"
"Minä en pidä ollenkaan rahasta."
"Pidän enemmän suutelemisesta."
"No, onhan se ihan kivaa."
"Eihän se meidän juttu ollut vain yhden yön juttu. Tiedäthän sä?"
"Ei tietenkään, mitä sinä oikein ajattelit."

Onneksi huomasin lian hampaissani. Päätin siis mennä pesemään hampaat.
Meinasin lukea ennen nukkumaan menoa, mutta kun otin kirja, kirjahylly tönäisi minut sisään pieneen huoneeseen.
Jouduin juoksemaan oveä pakoon että se ei olisi osunut minuun.

Huoneessa oli vain peili ja naulakko. Ei mitään kiinnostavaa.
Seuraavaksi kirjahylly tönäisi minut takaisin omaan huoneeseeni. Omituinen kirjahylly.
Olin aivan uupunut päivästä, joten meni nukkumaan. Unta minä tarvitsisinkin.
Mutta jouduin nousemaan melkein heti, koska puhelin herätti minut pirinällään.
Pirr pirrr!!!
"Ai hei Johan. Miksi sinä soitat näin myöhään. Olin juuri nukkumassa."
"Mitä? Miksi minä sinut jättäisin. Ja mitä sinä kerrot isälle jos jätän sinut? Oletko sinä humalassa? Voi Johan, menehän nyt nukkumaan. Hyvää yötä."
Onneksi isä ei herännyt yöllisiin soittoihin.
En saanut enää unta, joten maalaminen olisi ainut keino väsyä nopesti. Nyt se ei tosin toiminut.
Koitin myös kuntopyöräilyä. Ei toiminut sekään.
No, jos kerran olisin hereillä, voisin ihan hyvin syödä aamiaisen.

Harmi vain, että se kärähti.

Yök! Vasten mielistä.
Isäkin heräsi minun huutoihini. Ruoka oli kammottavaa kerta kaikkiaan.
Aurinko alkoi paistaa taivaalta kirkkaasti. Ehtisin hyvi käydä suihkussa ennen kouluun lähtöä.
Siinä sitä taas ollaan. Myöhässä koulubussista ja naapureita ei lähimaillakaan. Pitää siis varmaan jäädä kotiin.

____________________________________

Siinä oli taas yksi osa. Lopussa tekstistä tuli vähän lyhyttä ja tönkköä, mutta toivottavasti tykkäätte.Kommentteja sitten ja megapaljon.

Mirana

Osa 2: Pääsy nykyhetkeen

2010-06-15T16:23:01+03:00

Heippa taas! Tässä olisi uusi osa ja toivottavasti sitä olisi mukava lukea!!<3

Comments please??

_______________________________

Illalla olin leikkimässä nukkekodillani. Ulkona oli jo hämärää, mutta se ei minua haitannut. Uskoin vakaasti, että voisin leikkiä vielä pitkän aikaa.

Eihän se tietenkään isälle käynyt, vaan minut patistettiin nukkumaan samaan aikaan kuin aina ennenkin. No olisimpa ainakin virkeä kun menisin kouluun....

Ilta oli kolea. Talvi oli jo tulossa.

*Hyvää yötä Ida* isä kävi toivottelemassa.

*oliko aivan pakko herättää* *Olisin halunnut nukkua vielä.* Tuhahdin ja käskin isää poistumaan huoneestani.

Iltäpäivällä paistoi aurinko. Voisikohan olla niin että talvi ei tulisikaan??

Toin erään kaverini käymään meillä koulun jälkeen.(en muista nimeä:() Meillä oli hauskaa kun leikimme yhdessä.

*Kivi, paperi, sakset!!*

*Jeee!* *Minä voitin!* *voi pahus, kyllä minä sinut vielä päihitän...*

Illalla olin jo hyvissä ajoin sängyssä. Enää ei olisi pitkä aika synttäreihini.

Aamulla laitoin hiukseni sievälle ponnarille. Mielestäni se sopi minulle paremmin kuin letit.

Tältä se näyttää sivusta. Lyhensin niitä myös ihan pikkiriikkisen.

Eipä minun iloni kauaa kestänyt. Isä oli sytyttänyt tulipalon. Olin aivan kauhuissani. Päätin juosta pihalle, että minulle ei sattuisi mitään pahempaa.

Ruokaahan se isä vain oli tehnyt. Tosin sitä minä en söisi, niin pahalta se näytti.

Sen sijaan päätin mennä malaamaan tauluni loppuun. Siitä tulisi oikein hieno ensimmäiseksi maalaukseksi.

Maalaaminen rupesi väsyttämään enkä saanut edes maalausta valmiiksi. Päätin tehdä välissä läksyt, maalaisin sitten myöhemmin.

Kerronko teille syyn miksi syön ulkona? Isä ei koskaan laita minulle ruokaa, itselleen vain. Onneksi vuokraisäntä pitää viikonloppuisin aina pienet kekkerit.

Ruuan jälkeen minua rypesi väsyttämään. Meni sohvalle makoilemaan, mutta ajattelin, että minulla olisi paljon parempaakin tekemistä.

Eli siis MAALAAMINEN. Joku oli hävittänyt edellisen maalaukseni ja minun täytyi siis aloittaa uusi. No, eipä se mitään. Maalaaminen on ihan mukavaa.

Joku oli soittanut isälle. Isä nimmitäin oli niin hiljainen koko loppuillan. Kukakohan siellä oli?

Aamulla isä oli kadonnut johonkin ja minun täytyi ottaa aamupalaksi tuoremehua. Yksinään se on kovin pieni mahantäyte.

Onkohan maalaaminen intohimoni kun olen koko ajan maalaamassa? No sitä en tiedä mutta hauskaa se on.

Hupsista vain! Tässä kuvassa olen myymässä ensimmäistä valmista maalaustani.

Seuravaa en raaskinut myydä. Se oli nim ittäin niin kaunis. Laitoin sen olohuoneen seinälle.

Maalaaminen olikin sitten niin rasittavaa puuhaa, että minun oli kömmittävä sänkyyn ottamaan torkut.

Sillä välin isä oli tavannut uuden naapurimme.

*Miksi sinä syöt aina noita perunalastuja?* *Söisit välillä jotain muutakin.* Isä motkotti. Hyvähän hänen on sanoa kun eihän hän laita minulle ruokaa..

Kun olin syönyt kuuluikin jo koulubussin tööttäys. *Heippa* huikkasin *mmmh* kuului vastaukseksi.

Onneksi isä sentään muisti maksaa vuokran ajoissa. Se ei olisi ollut mukavaa jos vuokraisäntä tulisi potkaisemaan meidät pihalle. Tosin vuokraa varten isän piti myydä viuluni...

Tässä kuvassa olen juuri saanut ensimmäisen kymppini. Aivan mahtavaa! En tosin ollut varautunut ollenkaan viuluni katoamiseen.

Kun minulla ei ollut enää viulua, minun piti mennä maalaamaan.

Tällä kertaa isä oli laittanut ruokaa minullekin.

*Isä, miksi sinä myit viuluni?* kysyin ja jatkoin *Se oli rakkain soittimeni, ja ainoani.*

*Jos en olisi myynyt sitä, olisit nyt kadulla makaamassa.* *Olisitko hallunut sitä?* *No en todellakaan...*

Vaihdoin yöpuvun päälle ja menin tekemään läksyjä. Olin unohtanut ne kokonaan...

Huomatkaa että vaihdoin vielä arkivaatteet ja rupesin hyppimään sängylläni.

*Jiihuuu!!!!* *Nyt nukkumaan!* *Okei isi..*

Tässä isä tulee töistään jotka hän oli saanut eilen. Onneksi koska muuten ensi viikon vuokra jää maksamatta.

Tässä minä tulen kympin kanssa koulusta tismalleen samaan aikaan.

Illalla en meinannut saada unta. Huomenna olisi tärkeä päivä. Nukahdin kuitenkin lopulta.

Aamulla huomasin että yöllä oli satanut lunta. Olin aivan innoissani.

Tässä isä taas tulee töistä.

Ja minä taas tässä koulusta.

Illalla huomasin äitini sivupihalla. Riensin halaamaan häntä. *Äiti.* Nyyhkytin hänen korvaansa. *Hei kultaseni, minulla on ollut niin ikävä sinua.* *Niin minullakin sinua.* En edes muistanut milloin olisin viimeksi nähnyt hänet.

Tänään oli minun aikani siirtyä teinien maailmaan. *Mitäs minä tässä nyt toivoisin??*

*^Nyt keksin!* hihkaisin *Toivottavasti en ole tooosi ruma.*

Tässä pieni kasvupyrähdys..

Ja tässä minä heti kasvun jälkeen.

*Voi kulta, olet niin kaunis.* *Kiitos äiti* Minun täytyy nyt mennä, mutta nähdään pian, olivat äidin viimeiset sanat ennen hänen lähtöään.

Nyt pääsimmekin nykyhetkeen. Kävin vähän vaatekaapilla vaihtamassa vaatteita.

Kun olin päässyt nukkumaan, isä tuli herättämään minut. *Tulepas tuonne meikkipöydän luo* Suih saih ja isä oli värjännyt hiukseni, uudistanut hiustyylini ja meikannut minut uudelleen. Alempana noissa kuvissa olen muodonmuutoksen jälkeen.

Takaa ja sivulta. Ihan kivat nutturat ja tyttömäinen meikki. En pettynyt, mutta olisin halunnut pitää normaalin hiustyylini.

___________________________________

Osa on aika lyhyt, mutta seuraavasta osasta teen pidemmän. Toivottavasti oli tekstiä jo kivempi lukea. Kommentteja kaikilta, mielipiteen osasta saa, tai pitää kertoa!!

Mirana

Osa 1: Lapsuudenmuistoja

2010-06-11T13:33:01+03:00

Heippa! Tämä on ensimmäinen osa ja ensimmäinen tarinani jota kirjoitan nettiin.

Teksi on aika lyhyttä, mutta koita tehdä vähän pidempiä seuraavaan osaan. Toivottavasti jäätte seuraamaan!

Mirana

___________________________________________

Hei! Minä olen Ida Heinze ja kerron teille nyt lapsuudestani...

Tässä on isäni Jochen Heinze ja takana on uusi kotimme.

Tässä on minun makuuhuoneeni.

Ruokasali....

...Tässä kuvassa olen olohuoneessa äitini Melanie Heinzen sylissä.

Vanhempieni makuuhuone

Ja yläkerran olohuone.

Pari päivää muuton jälkeen vanhempani rupesivat riitelemään. En kuullut kaikkea mutta tämä erottui joukosta: *Olet säälittävä. Etkö muka voi mennä töihin Idan takia? Minähän vahdin häntä täällä kotona.* *Sinäkö? Pyh! Sinähän et osaa huolehtia edes apinasta.* *Nyt loukkasit minua!!*

Äiti läimäytti isää niin kovaa poskelle että hän meni sekaisin.

Onneksi eräs hassun näköinen mies tuli ja paransi isän.

*Kiitos tohtori. Oloni parani roimasti!*

*Sehän on hyvä. Hyvijä jatkoja.*

Isä päätti opettaa minut käymään potalla. Se on tärkeää jos mikä, nyt sen tiedän.

Äiti oli niin vihainen isälle, että lähti yöksi erääseen hotelliin. Isä näytti kovin surulliselta kun hän meni nukkumaa.

Minäkään en meinannut saada unta. En ymmärtänyt miksi äidin ja isän piti riidellä niin paljon.

Aamulla minun piti rääkyä niin kovaa kuin jaksoin koska muuten isä ei olisi tullut päästämään minua pois kehdosta. On siinäkin nyt isä.

*No niin kullannuppu. Nyt pääset aippojen vaihtoon.*

Ilmeestäni voittekin päätellä etten oikein pidä tästä "vaipan vaihdosta".* Lasten kidutusta sanon minä.

Sitten iskä vaihtoi minulle vaatteet ja pääsin leikkimään.

*Kruuau! Tättä tulee hilviö!*

Äiti tuli aamulla kotiin ja aloitti heti riitelyn isän kanssa. *Saamaton laiskimus, minä otan sinusta eron!* *Siinäs yrität senkin ämmä.*

Loppujen lopuksi minä muutin isäni kanssa uuten kotiin. Tuossa on kuva siite. (vihreä)

Sillä pääsinkin heti pottailemaan. Tulikos se pissi jo?

Katselin kun isä venytteli siinä odotellessa. Mahtoi hänellä olla tylsää.

Pottailun jälkeen pääsin taas leikkimään.

Sitten tuli jo nälkä.

*Sano nalle* Puheharjoittelu on alkanut.

*natte* *Ei kun nalle*

Sitten iskä laittoi minut takaisin nukkumaan. Ihan kuin en nukkuisi muka tarpeeksi yöllä.

Kyllähän minä sinne sitten lopulta torkahdin...XD

Sillä välin isä oli käynyt syömässä. Olisi kiinnostavaa tietää söikö hänkin tuttipollosta.

Ilmeisesti ei koska minun tuttipullot olivat kertakäyttöisiä. Niitä ei voi pestä.

Sitten olikin minun aikani nousta ylös.

Olihan se ihan kiva olla hereillä, mutta kyllä ne unetkin maittoivat.

Tässä kuvassa olen minä, noin 4 vuotiaana.

Rupesin leikkimään nukkekodillani, mutta vaippa rupesi haisemaan..

Myöhemmin kun vaippa oli vaihdettu, isä luki minulle iltasadun. Se kertoi nallesta joka oli syönyt vatsansa niin täyteen hunajaa että sille tuli huono-olo.

Sitten oli yöunien aika. *Nuku hyvin kulta*

Isä se jaksaa aina vain syödä.

Minä sen sijaan nukuin jo kuin tukki.

Aamulla noin kuuden aikaan pääsin pois kehdosta. En ollut jaksanut enää nukkua.

Pottailemaan. Jei!

Isä laittoi minut vielä takaisin kehtoon, joten minun oli pantava huuto pystyyn koska muuten en olisi päässyt sieltä pois.

Ei sieltä meinannut ketään tulla. Inhottava iskä.

Tässä me vain leikimme isän kanssa. Se oli toosi kivaa.

Huomatkaapa minut tuolla nukkekodilla.

Pupua oli tosi kiva halailla. Se oli niin pehmoinen ja vaaleanpunainen.

Aamulla taas potteilemaan. Eipähän tarvitse isän vaihtaa vaippoja.

Minulla oli illalla synttärit. Olisin halunnut keltaisen kakun mutta sainkin punaisen. Isä ei nimittäin saanut puheestani mitään selvää.

(sori timatti)

Olisin halunnut puhaltaa kynttilät itse, mutta isän mielestä se oli minulle liian vaarallista.

Minusta kasvoi pitkä tyttö.

Lähdin penkomaan vaatekaapilta sopivampaa vaatetta. Kylpytakki oli nimittäin rumu mielestäni.

Vaihdoin myös hiustyyliä. Letit sopivat nimmitäin minulle paremmin kuin polkkatukka ja rusetti.

Oli jo myöhä, joten kömmin sänkyyn. Huomenna aloittaisin koulun.

*Krooh, pyyh*

Isä vei roskat vielä illalla.

Aamu valkeni aurinkoisena ja linnut lauloivat ulkona. Petasin jopa itse petini.

Menin käymään pikaisesti suihkussa ja harjaamassa hampaani. En halunnut mennä likaisena kouluun. Olihan se sentään ensimmäinen koulupäiväni.

Odotin pihalla koulubussin tuloa. Aikani kuluksi haistelin kukkia.

Päätin myös puhallella saippuakuplia. Ne olivat kauniin värikkäitä ja suuria.

Päätin myös maistaa nestettä, josta sain ne puhallettua.

*Klääh! Eihän tämä ole limpparia!*

Lopulta koulubussi saapui ja lähdin kouluun. Minua jännitti aivan hirveästi.

Isä ajeli kuntopyörällä ja parahti: *Miksi hänen täytyy muistuttaa juuri äitiään!*

Illalla istuin katsomaan televisiosta elokuvaa. Se taisi liittyä ihmissusiin...

Sitten rupesin maalaamaan. Ajattelin että isona minusta tulee kuuluisa maalari ja balettitanssija. Mistä muustakaan olisin voinut unelmoida.

___________________________________________

Se oli sitten ensimmäinen osa. Kommentteja!!

Mirana