Heippa taas! Tässä olisi uusi osa ja toivottavasti sitä olisi mukava lukea!!<3
Illalla olin leikkimässä nukkekodillani. Ulkona oli jo hämärää, mutta se ei minua haitannut. Uskoin vakaasti, että voisin leikkiä vielä pitkän aikaa.
Eihän se tietenkään isälle käynyt, vaan minut patistettiin nukkumaan samaan aikaan kuin aina ennenkin. No olisimpa ainakin virkeä kun menisin kouluun....
Ilta oli kolea. Talvi oli jo tulossa.
*Hyvää yötä Ida* isä kävi toivottelemassa.
*oliko aivan pakko herättää* *Olisin halunnut nukkua vielä.* Tuhahdin ja käskin isää poistumaan huoneestani.
Iltäpäivällä paistoi aurinko. Voisikohan olla niin että talvi ei tulisikaan??
Toin erään kaverini käymään meillä koulun jälkeen.(en muista nimeä:() Meillä oli hauskaa kun leikimme yhdessä.
*Kivi, paperi, sakset!!*
*Jeee!* *Minä voitin!* *voi pahus, kyllä minä sinut vielä päihitän...*
Illalla olin jo hyvissä ajoin sängyssä. Enää ei olisi pitkä aika synttäreihini.
Aamulla laitoin hiukseni sievälle ponnarille. Mielestäni se sopi minulle paremmin kuin letit.
Tältä se näyttää sivusta. Lyhensin niitä myös ihan pikkiriikkisen.
Eipä minun iloni kauaa kestänyt. Isä oli sytyttänyt tulipalon. Olin aivan kauhuissani. Päätin juosta pihalle, että minulle ei sattuisi mitään pahempaa.
Ruokaahan se isä vain oli tehnyt. Tosin sitä minä en söisi, niin pahalta se näytti.
Sen sijaan päätin mennä malaamaan tauluni loppuun. Siitä tulisi oikein hieno ensimmäiseksi maalaukseksi.
Maalaaminen rupesi väsyttämään enkä saanut edes maalausta valmiiksi. Päätin tehdä välissä läksyt, maalaisin sitten myöhemmin.
Kerronko teille syyn miksi syön ulkona? Isä ei koskaan laita minulle ruokaa, itselleen vain. Onneksi vuokraisäntä pitää viikonloppuisin aina pienet kekkerit.
Ruuan jälkeen minua rypesi väsyttämään. Meni sohvalle makoilemaan, mutta ajattelin, että minulla olisi paljon parempaakin tekemistä.
Eli siis MAALAAMINEN. Joku oli hävittänyt edellisen maalaukseni ja minun täytyi siis aloittaa uusi. No, eipä se mitään. Maalaaminen on ihan mukavaa.
Joku oli soittanut isälle. Isä nimmitäin oli niin hiljainen koko loppuillan. Kukakohan siellä oli?
Aamulla isä oli kadonnut johonkin ja minun täytyi ottaa aamupalaksi tuoremehua. Yksinään se on kovin pieni mahantäyte.
Onkohan maalaaminen intohimoni kun olen koko ajan maalaamassa? No sitä en tiedä mutta hauskaa se on.
Hupsista vain! Tässä kuvassa olen myymässä ensimmäistä valmista maalaustani.
Seuravaa en raaskinut myydä. Se oli nim ittäin niin kaunis. Laitoin sen olohuoneen seinälle.
Maalaaminen olikin sitten niin rasittavaa puuhaa, että minun oli kömmittävä sänkyyn ottamaan torkut.
Sillä välin isä oli tavannut uuden naapurimme.
*Miksi sinä syöt aina noita perunalastuja?* *Söisit välillä jotain muutakin.* Isä motkotti. Hyvähän hänen on sanoa kun eihän hän laita minulle ruokaa..
Kun olin syönyt kuuluikin jo koulubussin tööttäys. *Heippa* huikkasin *mmmh* kuului vastaukseksi.
Onneksi isä sentään muisti maksaa vuokran ajoissa. Se ei olisi ollut mukavaa jos vuokraisäntä tulisi potkaisemaan meidät pihalle. Tosin vuokraa varten isän piti myydä viuluni...
Tässä kuvassa olen juuri saanut ensimmäisen kymppini. Aivan mahtavaa! En tosin ollut varautunut ollenkaan viuluni katoamiseen.
Kun minulla ei ollut enää viulua, minun piti mennä maalaamaan.
Tällä kertaa isä oli laittanut ruokaa minullekin.
*Isä, miksi sinä myit viuluni?* kysyin ja jatkoin *Se oli rakkain soittimeni, ja ainoani.*
*Jos en olisi myynyt sitä, olisit nyt kadulla makaamassa.* *Olisitko hallunut sitä?* *No en todellakaan...*
Vaihdoin yöpuvun päälle ja menin tekemään läksyjä. Olin unohtanut ne kokonaan...
Huomatkaa että vaihdoin vielä arkivaatteet ja rupesin hyppimään sängylläni.
*Jiihuuu!!!!* *Nyt nukkumaan!* *Okei isi..*
Tässä isä tulee töistään jotka hän oli saanut eilen. Onneksi koska muuten ensi viikon vuokra jää maksamatta.
Tässä minä tulen kympin kanssa koulusta tismalleen samaan aikaan.
Illalla en meinannut saada unta. Huomenna olisi tärkeä päivä. Nukahdin kuitenkin lopulta.
Aamulla huomasin että yöllä oli satanut lunta. Olin aivan innoissani.
Tässä isä taas tulee töistä.
Ja minä taas tässä koulusta.
Illalla huomasin äitini sivupihalla. Riensin halaamaan häntä. *Äiti.* Nyyhkytin hänen korvaansa. *Hei kultaseni, minulla on ollut niin ikävä sinua.* *Niin minullakin sinua.* En edes muistanut milloin olisin viimeksi nähnyt hänet.
Tänään oli minun aikani siirtyä teinien maailmaan. *Mitäs minä tässä nyt toivoisin??*
*^Nyt keksin!* hihkaisin *Toivottavasti en ole tooosi ruma.*
Tässä pieni kasvupyrähdys..
Ja tässä minä heti kasvun jälkeen.
*Voi kulta, olet niin kaunis.* *Kiitos äiti* Minun täytyy nyt mennä, mutta nähdään pian, olivat äidin viimeiset sanat ennen hänen lähtöään.
Nyt pääsimmekin nykyhetkeen. Kävin vähän vaatekaapilla vaihtamassa vaatteita.
Kun olin päässyt nukkumaan, isä tuli herättämään minut. *Tulepas tuonne meikkipöydän luo* Suih saih ja isä oli värjännyt hiukseni, uudistanut hiustyylini ja meikannut minut uudelleen. Alempana noissa kuvissa olen muodonmuutoksen jälkeen.
Takaa ja sivulta. Ihan kivat nutturat ja tyttömäinen meikki. En pettynyt, mutta olisin halunnut pitää normaalin hiustyylini.
___________________________________
Osa on aika lyhyt, mutta seuraavasta osasta teen pidemmän. Toivottavasti oli tekstiä jo kivempi lukea. Kommentteja kaikilta, mielipiteen osasta saa, tai pitää kertoa!!
Mirana
Kommentit