Heippa! Tässä olisi taas uusi osa luettavaksi. Nyt sitten vaihdan ne lainausmerkit :) ja koitan saada sen sitten se teki sitä ja tätä jutun pois. Toivottvasti tykkäätte! Ja kommentteja kiitos...

_______________________

 

 

Oloni oli ihan kummallinen. Miksi isästä oli niin hirveää, että hiukseni olisivat ruskeat. Mistä se johtui? Toivottavasti saisin sen selville, koska en aina haluaisi tanssia isän pillin mukaan.

 

 

Isäkin oli väsynyt, joten hänkin meni nukkumaan. Mutta mistä tuo tyytyväinen ilme, sitä en tiedä.

Heräsin jo kello 4. Vatsani kurni, joten ajattelin että minun olisi parempi mennä syömään. Aamulla alkaisi lukio.

"Vautsi!" hihkaisin ja jatkoin "ulkona sataa lunta.". Isäkin oli näemmä tullut jo alas kuntoilemaan.

Aurinko paistoi kirkkaasti paksulle hangelle. Nälkä tosin yllätti minut taas ja päätin mennä syömään vielä kupillisen muroja.

"Mitäs minä oikein laitan päälle.." mietin. Minulla olisi vain hetki aikaa, koska koulubussi tulisi aivan kohta.

Jos olisin nopea, ehtisin bussiin vaikka nyt vielä petiä olin petaamassa.

Pihalta kuului autojen ääntä. Pian kuului myös "tuut tuut". Isä lähti töihin joten päättelin koulubussin saapuneeksi.

Koitin vielä kasvattaa vähään itsetuntoani poseeraamalla peilin edessä ennen kuin lähdin.

"Tää on sit niinku just hyvä." ajattelin mielessäni ja lähdin koulubussille.

 

 

Koulubussi olikin jo mennyt. Onneksi isä oli sanonut, että voisin käydä naapurista pyytämässä kyytiä, jos joku päivä meinaisin myöhästyä. Siispä tuumasta toimeen.

Menin koputtamaan naapuritalon oveen. Toivottavasti talon asukas olisi kotona.

Sisällä minua vastassa oli kohmeessa oleva mies joka esitteli itsensä Johan Ruosteeksi. Hauska nimi, en voi muuta sanoa.

"Hei voisit sä viedä mut kouluun, ku mulle kävi vähän hassusti. Koulubussi jätti mut kyydistä. Omistat sä autoa?"

"No voisinhan minä sinut viedä, mutta kun en omista autoa. Olen kovin pahoillani." "No, eipä tuo mitään, koulupäivä jää nyt väliin." vastasin harmistuneena. Ei kai nyt yksi kotipäivä maailmaa kaada.

Päätin olla hyödyksi ja siivoilin koko päivän kotona. Illalla laitoin jopa itse ruokaa minulle ja isälle. Isälle en tosin kertonut kotipäivästäni.

Nukkumaan käydessäni ajattelin yhä Johania. Oloni oli kummallinen. Mikäköhän minulla oli.

Minun oli pakko nousta ylös ja mennä alakertaan. En vain kerta kaikkiaan saanut unta ajatuksiltani.

Menin katsomaan televisiota. Sieltä tuli joku ihme romantiikka elokuva. Ihan typerää lässytystä, mutta samalla niin houkuttelevaa.

 

 

Päätin mennä puhumaan asiata Johanin kanssa. Ehkä voisin kertoa hänelle, että ajattelen ihan tyhmiä asioita enkä saa nukuttua. Isää en viitsinyt herättää.

 

 

"Ai hei Ida, tule sisään." Johan toivotti minut tervetulleeksi. Juttelimme hetken ja sitten hän sanoi, että voisimme mennä lepäämään hänen makuuhuoneeseensa.

"Hei kuule, tunnetko paljon ihmisiätäältä Belladonnasta? Minä en tunne melkein ainuttakaan." Johan kertoi. Olin niin poikki etten jaksanut vastata.

"Kuule, käy vaihtamassa jotain mukavampaa päälle ja käy vaikka nukkumaan jos sinua väsyttää. Voit nukkua tässä."

Kävin vaihtamassa vaatteet ja tulin takaisin. Jostain syystä Johan oli myös vaihtanut vaatteensa. "Minua ei oikein nukuta"

"Ei se mitään, voimme olla vain tässä....."

Ja vain hetkeä myöhemmin Johan suuteli minua. Nyt tajusin mitä oloni merkitsi. Minä olin IHASTUNUT Johaniin! Oliko tämä totta vai unta, sen olisin kovasti halunnut tietää...

Eihän siinä kauaa mennyt kun olimme jo kiinni toisisamme. Olin innoissani ja samalla peloissani. Olikohan tämä aivan järkevää.

Vähän ennen kello kuutta Johan kävi saattamassa minut kotiin. Olisin voinut pyörtyä onnesta.

Kävin varmuuden vuoksi suihkussa, koska Johanin käyttämä partavesi oli kovin voimakas tuoksuista. En halunnut isän huomaavan mitään.

Hipsin alas maalaamaan. Toivon että isä nukkui vielä kun tulin kotiin. Tahtoisin pitää asian salassa isältä.

En saanut ajatuksiltani rauhaa, joten minun oli pakko vain istua sohvalla. Miksi juuri minä? Tai miksi juuri nyt? Olin aivan ajatusteni lomassa.

Joten tadaa! Olin taas myöhassä koulusta ja päätin ryytää Johanin vielä kylään. Hän tuli ilomielin.

Minun piti vaihtaa vaatteet joten Johan sai tuijottaa seinää. Eipä hän kyllä yhtään vastaan pistänyt.

 

 

Juttelimme melkein koko aamun keskenämme kaiken laisista asioista kunnes Johan tuli aika lähteä. Minua harmitti kovasti, joten soitin vielä pari kertaa Johanille vielä iltapäivällä.

Nälkä yllätti minut jälleen kerran. Silloin minun oli pakko kiirehtiä syömään.
Isäkin tuli juuri kotiin. "Miksi sinä et minulle laittanut ruokaa, kovin epäkohteliasta." isä tokaisi ja meni yläkertaan.
Katsoin lehde4stä että televosiosta tulisi yksi lapsuuden ajan lempikomediaani. Se oli jälleen kerran hullun hauska. Ihanaa katsoa viihdyttäviä ohjelmia.


Ilta oli taas tullut ja tuli minun aikani mennä levolle. Tiesin jo tasan tarkkaan mitä tekisin huomenna. Olin suunnitellut kaiken etukäteen....
Ensimmäiseksi aamulla menin vaatekaapille. Hyllyt olivat täynnä vaatteita ja hengareissa oli pari kiinnostavaa asua. Niitähän voisi vaikka kokeilla.
"Tämä vaikuttaa lupaavalta.." . Tongin kaapin melkein ylösalaisin ennen kuin löysin etsimäni.
Seuraavaksi käännyin peilin luo. Tämä olisi vaativin osa, koska en ole hirmu taitava laittamaan hiuksia ja meikkiä.
Tadaa! Tässä minä olen uusissa vaatteissani ja kampauksessani. Kaapinpohjalta löysin yhdet vanhat korkokengät, hyllyiltä löytyi täydelliset legginsit ja hengärista aivan ihana tunika.
Vaihdoin myös vähän meikkiä, koska edellinen oli vähän tummahtava, mutta olen ylpeä itsestäni. Johanin ansiosta en elä enää kuin isän zombi.
Uusi päivä ja uudet kuteet. Päätin vaikka nyt aluksi vähän siivoilla, koska en ollut pariin päivään käynyt koululla. Ehkä isä ei saisi tietää siitä.
Aamupala oli vuorossa seuraavana. Kaapista ei löytynyt kuin muroja joten tyydyin sitten niihin.
Kesken kaiken kun olin maalamassa, huomasin isän tuijottavan minua. Hänen piti huomata vasta töiden jälkeen. Ai niin! Hänellä ei ollut tänään töitä. Unohdin kokonaan.
"Miten sinä saatoit! Sinä et tee täällä talossa mitään ilman minun lupaani!" isä raivosi. "Talo ei ole sinun, se on vuokraisännän. Ja minä vaihdan tyyliäni milloin haluan, ettäs tiedät!" Vastasin nipakasti isälle. Ei hän voi aina päättä kaikkea.
"Jos minä haluan, että et näytä äidiltäsi, niin sinä et näytä häneltä!" isä jatkoi. "Vai siitäkö kaikki johtui? Arvaappa mitä. Minä en ole Melanie!!!!" huusin raivoissani isälle.
"Miunä päätän aivan itse mitä MINÄ teen" sanoin vielä isälle ja..
..jatkoin maalaamista. En jaksanut kuunnella isää enää himpun vertaa.
Isä ei ilmeisesti enää jaksanut olla kanssani koska hän päätti lähteä lenkille. Mitäs piti minua pilkkanaan.
"Typerä tyttö...." hän mumisi ja lähti pihasta.
Sillä välin minä päätin kokeilla kuntopyörällä ajamista. Se tosin oli rankempaa miltä se näytti. Oikeaa rääkkiä.
"Ai mitä!" "Olen saanut maalauksen myytyä 500 000$?" "Laittakaa rahat heti Belladonnan orpokodille. Siellä niitä tarvitaan." Sain iloisen puhelin soiton joka yllätti minutkin iloisesti. Toivottavasti lapset orpokodissa ilahtuvat.
Saisnkohan toisenkin maalauksen myytyä. Se olisi hieno juttu jos mikä. Täytyy ainakin yrittää.
Valmista tuli. Toivottavasti se menee kaupaksi.
Maalatessa minut yllätti hirveä jano. Vesi oli kirkasta ja raikasta. Maittavaa etten sanoisi.
Minun kannataisi opiskella enemmän ruuanlaittoia. Se on mielenkiintoista.
Ilta tulla tuli taas. Unille nyt mennään vaan.
Hyvät unet nukkukaa, aamulla kun heräätte taas....
Aamu oli pimeä. Onneksi muistin pedata petini, että sinne ei menisi pölyä...:)
"Hei." "Ei, ei tämä ole muotitalo. Selvä, kuulemiin."
Kuntopyöräily on yksi uusista harrastuksistani.
"Kuulepas Ida. Me muutamme täältä pois. Et selvästikkään pysty keskittymään koulunkäyntiin täällä." isä taisi olla tosissaan.
"Voi ei Johan, minä joudun muuttamaan. Tulethan sinä käymään siellä, tulethan?"  "Tottkai tulen. Älä huoli."

Tuossa on uusi talo ensin alhaalta ja sitten ylhäältä.
Ja siinä edestä.
Olin todella iloinen koska Johan tuli heti ensimmäisenä päivänä käymään luonani.
"Älä viitsi Johan, kaikki tuijottavat." supatin Johanin korvaan kun hänen hellyyden osoituksensa osoittautui vähän odotettua vakavammeksi.
"Hyvä on. Mennään sitten vaikka sisälle."
Eipä se sisälle meno näyttänyt auttavan. No, eipä se mitään. Minulla oli hauskaa.
Olihan se ihan mukavaa, en voi kieltää.
Kun isä tuli kotiin, meni minä laittamaan ruokaa minulle ja Johanille. Johan ja isä katsoivat peliä. "Eikös tuo olekin kiinnostavaa tuo amerikkalainen jalkapallo?"
"Onhan se ihan."
"Mitäs sinä pidät rahasta?"
"Minä en pidä ollenkaan rahasta."
"Pidän enemmän suutelemisesta."
"No, onhan se ihan kivaa."
"Eihän se meidän juttu ollut vain yhden yön juttu. Tiedäthän sä?"
"Ei tietenkään, mitä sinä oikein ajattelit."

Onneksi huomasin lian hampaissani. Päätin siis mennä pesemään hampaat.
Meinasin lukea ennen nukkumaan menoa, mutta kun otin kirja, kirjahylly tönäisi minut sisään pieneen huoneeseen.
Jouduin juoksemaan oveä pakoon että se ei olisi osunut minuun.

Huoneessa oli vain peili ja naulakko. Ei mitään kiinnostavaa.
Seuraavaksi kirjahylly tönäisi minut takaisin omaan huoneeseeni. Omituinen kirjahylly.
Olin aivan uupunut päivästä, joten meni nukkumaan. Unta minä tarvitsisinkin.
Mutta jouduin nousemaan melkein heti, koska puhelin herätti minut pirinällään.
Pirr pirrr!!!
"Ai hei Johan. Miksi sinä soitat näin myöhään. Olin juuri nukkumassa."
"Mitä? Miksi minä sinut jättäisin. Ja mitä sinä kerrot isälle jos jätän sinut? Oletko sinä humalassa? Voi Johan, menehän nyt nukkumaan. Hyvää yötä."
Onneksi isä ei herännyt yöllisiin soittoihin.
En saanut enää unta, joten maalaminen olisi ainut keino väsyä nopesti. Nyt se ei tosin toiminut.
Koitin myös kuntopyöräilyä. Ei toiminut sekään.
No, jos kerran olisin hereillä, voisin ihan hyvin syödä aamiaisen.



Harmi vain, että se kärähti.


Yök! Vasten mielistä.
Isäkin heräsi minun huutoihini. Ruoka oli kammottavaa kerta kaikkiaan.
Aurinko alkoi paistaa taivaalta kirkkaasti. Ehtisin hyvi käydä suihkussa ennen kouluun lähtöä.
Siinä sitä taas ollaan. Myöhässä koulubussista ja naapureita ei lähimaillakaan. Pitää siis varmaan jäädä kotiin.

 

____________________________________

 

Siinä oli taas yksi osa. Lopussa tekstistä tuli vähän lyhyttä ja tönkköä, mutta toivottavasti tykkäätte.Kommentteja sitten ja megapaljon.

Mirana