Hello hyvät lukijat! Tämä onkin sitten viimeinen osa ja it's very boring... :)  Loppu ei ole mitenkään hirveän hyvä mutta joskus sitten ehkä tulee uusia tarinoita.. ;) Kiitos kaikille jotka jaksoivat seurata tätä tarinaa ja extra kommentit!!! ;l

____________________________

 

 

Uuden kämppäni vuokra maksoi omaisuuden. Siksi katsoin ensimmäisenä työpaikkoja. En löytänyt mieleistäni.

Siispä päätin hankkia kämppiksen. Hän maksaisi puolet vuokrasta ja minulle jäisi luppoaikaa töiden lomasta, kunnes edes saan niitä.

Uuden kämppikseni nimi oli Antero joku. Sukunimeä en muistanut katsoa, koska hän oli kuvassa niin namu:)

Ensimmäisenä aloitin kuntoilun. Voi olla rankkaa kantaa kauppakasseja kolmanteen kerrokseen.

Antero luki päivän lehden. Antero on muuten yläasteen opettaja, ihan mukava ammatti hänellä. Onneksi ei minua opettanut koskaan.

Odotin luuri kädessä että isä soittaisi minulle ja pyytäisi anteeksi törkeää käytöstään. Jospa saisin muuttaa takaisinb kotiin.

Odotin tunnin, mutta isä ei soittanut. Toivoni alkoi huveta. Joutuisin jäämään tänne.

No, ei minulle tylsää tullut. Ensi töikseni pyysin Anteroa poseeraamaan että saisin hänestä taulun tehtyä. Antaisin sen Anterolle myöhemmin.

Vatsani alkoi kurnia. Aloitin hampurilaisten valmistamisen. Toivottavasti Anterolla on nälkä.

Nyt tämä ruuanlaitto jo onnistuukin. Minultakin.

Kyllähän se Anterokin tuli syömään. Hän on ihan mukava tyyppi. Ikävöin kyllä välillä Johania. Jotenkin vaan en yhtä paljon..

"Pidätkö sinä lumisateesta? Minusta se on todella kaunista." Antero aloitti keskustelun.

"Piudän myös pilvisistä päivistä. Silloin aurinko ei paista liika eikä liian vähän."

"Se on kyllä totta. Kukaan muun ei ole koskaan ennen huomannut sitä!"

"Yöt ovat kyllä parhaita!" toivottavasti Antero ei tarkoittanut tuota niin että seurassa on nainen. (tai mies. Yäk)

Sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. Huomenna en kyllä jaksa raahautua kouluun.

'

Anterokin meni nukkumaan. Hänellä olisi töitä.

 

"Huaah" kylläpäs viime yönä näin ihan kummallisia unia. No päivä olisi parempi.

Aamiainen on päivän tärkein ateria. Mitähän sitä söisi?

Räiskäleet olisivat hyviä. Paistampa pari.

 

Hhmmm. Ihana tuoksu.
Tuleekohan Antero ollenkaan aamupalalle? Ettei olisi jo lähtenyt töihin.
"Päivä on aurinkoinen, mutta idässä saattaa esiintyä pilviä. Muistakaa karh.... klik"
"Olen kyllästynyt koko saareen! Häviän haas... klik"
"Tilaa pizzasi numerosta 439 5... klik" Todellista kanavasurffailua!

Kuntoilu ei ole pahitteeksi. Aamujumppa alkoi juuri.
"Huh huh"
Tulipas hiki. Suihku virkisti kummasti. Toivottavasti olisin hyvässä kunossa!
Päätin kokeilla ompelukonetta. Tein pikkuruisia patalappuja.
Ja tuon nallen tuolla nurkassa. Ulkona satoi.
Otanpa tämän nallukan syliin.
Maalaamisesta on tullut suurin intohimoni. Aivan säteilen kun maalaan!
Tänään on syntymäpäiväni. Kohta olisin jo aikuinen ja pääsisin kunnon töihin.
"Hhhmm, tulisipa minusta joskus ammattimainen juhlavieras."
Ja niin sitten puhalsin kynttilät sammuksiin.
"Jeee! Teinielämä on ohi!"
Antero kannusti minua innoissaan. Kerrankin joku piti kasvamistani tärkeänä.
Olin aivan innoissani. Tästä ei elämä parane.
Tulipas minusta nätti.
Tässä minä olen muodonmuotoksen jälkeen.
Kakku oli todella hyvää. Tulkaa maistamaan!
Oloni oli jotenkin tyhjä. Ensimmäiset synttärini ilman kumpaakaan vanhempaani.
Päätin mennä nukkumaan. Tarvitsisin lepoa "rankan" päivän jälkeen.
Aamulla nousin pirteänä kuin peipponen. Kello oli 04.20 herätessäni. Ulkona oli pimeää ja hiljaista.

Ehkä jo aikuisena ruuanlaitto onnistuisi minulta. Tuoksu oli hurmaava.
Antero ei tullut syömään. Ehkä nukkui vielä.
Minä sen sijaan santsasin jo.
"Ei, en tule opiskelemaan maantietoa kanssasi Alexandra. Minun täytyy etsiä itselleni töitä."
"Aivan niin. Se olisi ollut hyvä idea, mutta minä olen jo aikuinen. Eivät he olisi minua lukioon enää hyväksyneet."
Alexandra on niin mukava tyttö. Voikun olisin käynyt koulujua niin tietäisin yhtä paljon kuin hän.
Turha sitä on enää murehtia. Maalaaminen piristää aina ja eritoten pellet. Maalasin siis pellejä.
Olihan niitä töitäkin etsittävä. Palkka ei juossut, joten töitä oli hankittava.
Lähetin Johanille vähän sähköpostia. Ehkä voisimme tavata lähipäivinä.
Jos mielin haluamaani työhön, minun on kasvatettava kuntoani. Onneksi se ei ole ongelma.
Ompeleminenkin on mukavaa. Säteilen aina tehdessäni jotain luovaa.
Olin todella väsynyt. Kävin jo 19.25 nukkumaan.
On turhauttavaa nousta viisi yli puolenyön. Olisimpa käynyt myöhemmin nukkumaan.
Kuuma kylpy tekisi nyt terää.
"Pidätkö sinä Antero verhoista? Voisin ommella sellaiset."
"Älä tee sitä. Ikkunoista näkee paremmin ulos kun ei ole verhoja."
"Se on kyllä totta.."
Televisiosta ei tule nykyisin mitään hyviä ohjelmia. Pelkkää teho-osastoa.
Töitä ei taaskaan löytynyt. Pitää vain jatkaa etsimistä.
Johan oli vastannut viestiini. Luin viestin ja menin...
Laskuja maksamaan. Ne olivat todella todella myöhässä.
"Ai uudet laskut? Tämäkin vielä."
"Minun täytyy löytää töitä ja nopeasti."
Minun oli pakko ottaa torkut. Nukuin huonosti viime yön ja nyt olin aivan poikki.
Ruokailu piristäisi. Päätin laittaa juustoleipiä.

Antero ei taaskaan tullut syömään.
Heti kun pääsin sisälle, tuli jo hämärää. Painuin sitten pehkuihin, väsynyt kun olin.
Antero tuli juuri yli töistä kun menin aulaan. Jälleen kerran puoliltaöin.
"Olet sä nähnyt sen naapurin pojan. Se käy joka päivä koulussa myymässä pipareita. Liikuttavaa."
"Mutta sinähän et sitä tekisi. Olet jo niin iso mies."
Antero heilautti minut toisella puolelle ja halasi minua hellästi.
Ja heti halauksen jälkeen hän suuteli minua. Sydämmeni alkoi pamppailla. Olinko rakastumassa? Jo toiseen mieheen.
Välikohtauksen jälkeen Antero siirtyi kuntopyörän luo. Hän piti kuntoilusta.
Minä taas meni takaisin nukkumaan. Olin lopen uupunut ja jännittynyt.
Toivottavasti saan nukuttua.
Olin aivan kuumissani. Minun oli pakko mennä suihkuun.
Unohdin vessan oven auki, ja ajattelin koko ajan Anteroa. Tunne oli aivan sama kun tapasin Johanin.
Vihdoinkin löysin töitä. Elämä alkoi jälleen hymyillä minulle.
Tekeepäs mieleni hirmuisesti juustoa.
Kone kiinni. Tänään olisi vapaa-aamupäivä.
Voisin laittaa Anterolle ja minulle vähän ruokaa.

Söin yksikseni koska Antero sanoi ettei hänellä ollut nälkä.
Ruuan jälkeen menin juttelemaan Anteron kanssa. "Hei Antero, pidätkö sinä korkokengistä?"
"Minä pidän enemmän sinusta."
"Grraauuhhh!" "Antero! Tu on aivan sopimatonta! Naapurit kuulevat!"
"Anteeksi."
Menin taas kylpemään illalla. Lämpö oli vastustamaton.
Lämpö myös väsyttää minut ainakin. Lähdin höyhensaarille.
Sillä välin Antero vastasi puhelimeen. Siellä oli Johan.

"Anteeksi, mutta tunnenko sinut? Haloo? Onko siellä ketään enää?!"
"Olen vain sairas nalle. Sinun täytyy parantaa minut halimalla" Antero pelleili.
Voi ei! Taas kerran onnistuin pilaamaan aamiaisen.
Nyyh.
Ja eikun vain maalaamaan.
Sitten hetken päästä minun piti lähteä...
...Töihin! Nyt palkka rupeaisi virtaamaan.
Myöhemmin aamupäivällä pääsin töistä ylennyksen kera kotiin.
Vatsani kurni. Ruokaa oli parvekkeella jo valmiina.
Jami! Osasipa olla hyvää.
Antero huuteli minua korjaamaan vuotavan hanan. Hän itse luuttusi lattian.
Minun piti taas lähteä töihin.
Huoltoasemalle myyjäksi.
Rupesin maalaamaan jälleen kerran.
Ja rupesin maalaamaan uutta kuvaa Anterosta koska hävitin vahingossa edellisen.

Minun piti lopettaa kesken koska puhelin soi. En edes tuntenut soittajaa.
Ja ruoka joka oli uunissa syttyi palamaan.
"Pulitalo! Eikun tulipalo!"
Ja luuttuamaan.
Pannukakkuni paloivat pohjaan. Väsytti kaameasti.

"Hups! Taisin torkahtaa."

"Yäk. Ompa pahaa."
"Hei hei kulta. Lähden kaupungille. Tulen töiden jälkeen kotiin."
Antero on niin ihana.
Tadaa! Keittiö kalusteet ovat vaihtuneet.
Ruuaksi söin kanasalaattia.
Ja aamiaiseksi söin..
... munia ja...
...pekonia.
Olohuoneessakin kävi remppamies.
Kukahan lie tuokin oli.
Oveen koputettiin.
Menin avaamaan.
O-ou. Vuokraisäntä.
"Annapas nyt ne vuokrarahat tai ulosmittaan talosi."
"Johan!"
"Olen kaivannut sinua."
"Oletpas sinä kasvanut. Olet todella kaunis!"
"No jaa. Ehkä."
"Sinä taas et ole muuttunut yhtään."
"Kukas tuo on tuossa maalauksessa?"
"Ei kukaan Johan. Älä välitä siitä."
"Naapurissani asuu typerä mies. Hän käy joka päivä ovella."

 

________________________

Mitenköhän Ida näistä selviytyy? Toivottavasti tykkäsitte. Ehkä joku päivä kirjoitan vielä uudelleen. Idan elämä alkaa palailla normaalin neidon elämäksi. Kiitos kaikille lukijoille! Kommentteja ja extra paljon!

Mirana