Heippati hei! Tässä olisi uusi osa. Toivottavasti tykkäätte ja kommentteja!!

Mirana

_____________________

 

 

 

Oloni oli todella nälkäinen. Koska muutakaan tekemistä ei ollut, päätin mennä syömään jotain.

Kerrankin ruoka ei kärähtänyt. Nyt sitä olisi mukavampi syödäkin.

Nami nami...

Kai te kaikki jo tiedättekin, että ruuan jälkeen on hyvä maalata. Silloin saa parempia inspiksiä.

Mutta älkää toki unohtako laskuja. Niitä ei sovi jättää maksamatta.

Sisälle kun kerta olin menossa, niin lehden voisi samalla kertaa napata luettavaksi.

"Belladonnaan on avattu uusi ulkoilmakylpylä. Sitä voisi käydä katsomassa."

"Mmmm.." isä mutisi jotain vastaukseksi.

Puhelin soi. "Ai hei Johan. Totta kai! Kuulostaa hauskalta."

"Ai niin. Huomenna on koulua. En taidakkaan päästä. Hyvä on, nähdään aamulla!"

Klik.

 

Kello oli nopeasti mennyt yli kymmenen. Minun oli siis aika mennä nukkumaan. Huomisesta tulisi mukava päivä.

 

Kroooh pyyh

Aamulla nousin jo aikaisin. En vain saanut nukuttua pidempään.

Kipitin rappuset alas ja suoraan jääkaapille. Mitähän ottaisin aamiaiseksi...

Munakas tuoksui todella hyvälle. Toivottavasti se ei nyt palaisi.

Ja taashan se ruoka kärähti. Oli siinä sitten syömistä.

En myöskään halunnut näyttää tyhmältä kun Johan tulisi hakemaan minua. Hampaissa taisi olla jotain ruuanjäämiä.

Kai normaali asu kelpaisi. Muutakaan ei ole, joten saakoot kelvata, mutta vain tämän kerran.

"Oihh, en jaksa odottaa että Johan saapu."

Johan olikin lähettänyt taksin minua hakemaan. Istuin jännittyneenä etupenkille.

Johan oli päättänyt viedä minut siihen uuteen ulkoilmakylpylään.

Heti ensimmäisenä kokeilin kuumaa lähdettä. Siinä oli todella mukava istua.

 

 

"Eikös sinusta olisikin mukava vain muuttaa tänne Belladonnaan, eikä vain aina matkustella rentoutumaan kylpylöihin?"

"Aaah, että tekee hyvää."

Sauna houkutteli minua kaikista eniten. En ollut koskaan ennen käynyt saunassa, joten nyt olisi jo aika kokeilla.

"Huhuh kun on kuuma...."

"Kiitos Johan että toit minut tänne. Tämä on aivan upea paikka!" "Eipä tuo mitään. Sisäänpääsymaksua ei ole.."

Meressä uiminen oli eksoottisen erilaista kuin uima-altaat. Tänne pitäisi rakennuttaa enemmän uimarantoja.

Spilsh spolsh...

"Hei Johan, näetsä tuon läskin naisen tuolla kauempana? Vähänkö se on ruma..." "Ei kai nyt hän niin ruma ole?"

Aika kului nopeasti. Minulla oli tylsää (ihme ja kumma kyllä) joten päätin pamauttaa käyntiin tyynysodan.

Kylläpäs uinti rupesi ramaisemaan. Onneksi rannalla oli palmuihin kiinnitetty riippumatto. Siinä oli mukava levätä.

"Tulepas Johan vähän tänne..."

 

 

Rrrrrrniiiiiiiuuuuuuuu........
Riippumatossa oli kiva myös vähän riehua.
"Kuti kuti Johan!" "Iik, ei saa!"
Tänne samaan lähteeseen minä lopulta sitten taas päädyin. Olisi rannalla ollut hierontapöydätkin, mutta hierojat eivät suostuneet hieromaan näin nuoria.
Iltahämärissä lähdimme Johanin kanssa kotiin.
Seuraavana aamuna oloni oli suoraan sanottuna väsynyt. Nukuin todella huonosti, koska olin aivan pirteä nukkumaan käydessä.
Sillä välin isä oli huomannut kuistille ilmestyneen ruusun...
"Kuules Johan. Oletko sinä ollut trefeillä tyttäreni kanssa?"
"Hän on alaikäinen. ALAIKÄINEN! Kannattaa suosiolla jättää hänet rauhaan. Hän ei ole sinun pomputeltavissa."
Klik..
"Huih! Älä säikyttele minua noin isä!" "Kuuntelitko sinä salaa minun puhelin keskustelujani?!"
"Äh, enhän minä... Satuin vain juuri tulemaan huoneestani." "Kuulepas tyttö. Sinä et enää tapaile kertaakaan Johania. Tuliko selväksi?"
"Mitäh! Mistä sinä sellaista sait päähäsi älä sinä yhtään usko Johania. Hän valehtelee!!" "Jaa, sinäkö et sitten yhtään?" isä kysäisi ja lähti alas.
Minä olen innostunut lähiaikoina kovasti rakkausromaaneista. Niissä on ihanan kutkuttavia käänteitä.
Kun astuin ulos huomasin että äiti oli tullut käymään. Lähemmäs mennesäni, huomasin että äiti ja isä riitelivät.
"Miksi minä en muka saa tulla tapaamaan omaa tytärtäni?! Mikä sinä olet minua estämään!?"
"Sinä et päästäisi häntä ulos edes kaapista! Pitäisit hänet sisällä lukkojen takana!"
Osuin juuri takaisin paikalle kun isä viskasi vesi-ilmapallon äidin naamalle.
Lähdin pois, mutta jos olisin jäänyt, olisin huomannut että äiti piti isän tempauksesta.
"Sinä et tiedä edes miten kolmion pinta-ala lasketaan! Voit häipyä täältä!"
Äiti ja isä seurasivat vielä minua sisälle, joten minun oli pakko mennä riitelyä pakoon yläkertaan. En kestänyt kuunella.
"Miksi, miksi juuri minä?!"
"En kestä katsoa kun he riitelevät, nyyh.."
Mutta tällä kertaa isä meni aivan liian pitkälle. Hän kutsui vanhan naapurimme kylään ja rupesi äidin edessä hurmaamaan häntä.
"Hei, tyttö! Olen kuullut että kumpikaan vanhemmistasi ei pidä sinusta. Onkos se totta vai oletko niin tyhmä kun kuvittelen?"
"Ettäs kehtaat! Et edes purkanut avioliittoa ja rupeat vikittelemään toisia "hempukoita"! Luulin että lähdit pelastaaksesi avioliittomme!"
"Minä vihaan sinua Jochen Heinze!"
"Olen pettynyt sinuun isä. Kuinka sinä saatoit hylätä äidin?"
"Minäkö? Hänhän se minut hylkäsi." "Älä valehtele!"
"Enhän minä valehtelekkaan.Luulisi sinun jo tajuavan sen."
"Miten minä muka voisin uskoa sinua..."
"Kuulepas sinä voisit mennä jonnekin yöksi, koska minä en sinua ilmeisesti kestä."
"Ettäs kehtaat! Minä olen ihan kotona."
"Älähän nyt viitsi."
"Menehän nyt nukkumaan. Huomenna sinä menet taas kouluun. Kuulin ettet ole käynyt siellä melkein ollenkaan."
Käsky kävi. Minun piti siis mennä nukkumaan, kun isä käski.
En ollenkaan olisi halunnut mennä nukkumaan, mutta aamulla pitäisi olla virkeä.
Aamulla nousin jo kuuden aikoihin. Kohta pitäisi mennä kouluun. Ei yhtään huvita....
"Tuut tuut!" koulubussi tuuttasi. Minun aikani lähteä.
"Yyh, kaikki tuijottavat minua...."
"Heippa kisu. Mistäs sinä tulet?"

 

_____________________________

Siinä oli se osa sitten. Vähän lyhyehkö, mutta kirjoitin mielestäni ihan hyvin.  Toivottavasti tykkäätte!! Kommentteja kiitos.

Mirana